Pikku pikku ilmoitus

Pientä lisäystä ilmekuviin. Enää siis 866 kuvaa jäljellä.

Humppa Soi: Timo Rautiainen: Meille niin rakas

Hyi!

Rassasin taas dekkaria eteenpäin. Tälläkertaa työn alla oli ehkä vastenmielisin kohtaus koko elokuvahistoriassa. Mutta en paljasta tarkemmin mitä kohtauksessa tapahtuu ettei yllätysmomentti katoa. Ihan kun tässä elokuvassa olisi muka jotain yllättävää. Paska siitä tulee...Nyt tuo helvetin vitutus tunkeutuu jo tännekkin blogille, pyydän anteeksi kaikilta lukijoilta. Ihan kun tällä paskalla muka olisi joitain lukijoita...

Päässä soi: Kumikameli: Aamupalasina. Erityisesti "Teurastusta ja synkkää mieltä" lyriikka.

Älä kuse taskuuni ja väitä että sataa

Siis näinhän meillä taas menee. Poikamiehen vuosi -projekti ei oikein tahdo saada tuulta alleen. Jostain ihme syystä en onnistu siirtämään videokuvaa editointiohjelmallani koneelle. Kyllä windowsin omalla paskalla movie makerilla onnistuu, mutta ei tietenkään ostamallamme ohjelmalla.

No ainakin ilmekokoelma karttuu mukavaa vauhtia ja diashown tekeminen sitten näyttäisi onnistuvan kuin lasten leikki. Laskujeni mukaan jos yhtä kuvaa näytetään 2 sekuntia niin koko spektaakkelin pituudeksi tulee reilu puoli tuntia. Siinä on sitten ilmeitä kerrakseen.

Manninen saisi editoida sen Dekkarinkin joskus valmiiksi. Kirjoita ihmeessä tänne tilannekatsauksia.

Humppa ei soi, mutta jos soisi niin Rattuksen Kirjoita poika, kirjoita olisi hyvä vaihtoehto.

Uurastajat

Tänään uurastimme meidän suuren ja mahtavan neuvos... siis kuvakokoelmamme parissa. Saimme kuvatttua useita spektaakkelimaisia ilmeitä. 1001 kuvaan on vielä matkaa mutta joskus pääsemme määränpäähän. Ensimmäinen satanen on jo rikki. Ja dekkarikin on valmistumassa hyvää tahtia. Poikamiehen vuotta alan ensi viikolla työstämään. Seuraavia projektejakin on jo suunniteltu. RAISK!

Humppa Soi: Viikate: Vyö

Parempi vanha ilme kuin pussillinen uusia.

Dekkarin työstössä on ollut pienehkö taiteellinen tauko, mutta onhan meillä nyt toki muitakin rautoja lumihangessa jäätymässä. Poikamieselämän iloja ja suruja kartoittava dokumentti poikamiehen vuosi on naarattu ylös suohaudastaan ja uskokaa tai älkää ihan pikkiriikkisen "käsikirjoitustakin" on tehty. Paino sanalla pikkiriikkisen. Lisäksi 1001-ilmettä taideteos on lisääntynyt n.33 kuvalla. (Löytyi muistitikulta)

Päässä soi: Viikate: Yökunnaat

Alustakaa oikeesti

Editointi jatkuu jo neljättä päivää putkeen. Tappava on tahti jopa niin tappava että kohta on pakko kurahtaa. Oikeastaan tämänpäiväisen ja lauantain välissä olevana sunnuntaina en editoinut vaan dikitoin lisää kamaa koneelle. Nyt viesti Willelle ja kaikille muillekkin jotka joskus ovat minun kanssani vääntämässä eläviäkuvia. Muistuttakaa minua aina alustamaan kasetit. Tai muistuttakaa minua muistuttamaan teitä alustamaan kasetit. Oikeasti ei yhdellä kasetilla voi olla niin montaa aikakoodikatkosta. (Aikakoodikatkos on kasetilla juoksevan lukusarjan katkeaminen. Jos näin käy dikitointi pysähtyy ja se pitää aloittaa uudestaan.) Muutenkin tulevat ongelmatilanteet alkavat nostaa ilkeää päätään. Sen verran voin paljastaa että äänien kanssa tulee olemaan ongelmia ja vielä lisää ongelmia. Pyydän anteeksi jo etukäteen. Mutta jotain positiivistakin kerrottavaa on. Pesäpallomaila kohtauksesta ei tullutkaan ihan niin hirveä mitä olisi voinut kuvitella. Jotkut voivat jopa ymmärtää edellisen, muille se tulkoon ikävänä yllätyksenä.

Päässä soi: Dekkarin karu dialogi

Olen minäkin hengissä

No niin. Asiaan. Pitkästä aikaa. Jos Manninen ja Heinä hoitavat sen Dekkarin editoimisen niin minä voisin keskittyä tuohon Poikamiesten vuoteen. Siitä ei ainakaan materiaalia puutu. Paskoja nauhoja kaappi täynnä. Ei muuta kuin haastattelujen kuvaaminen ja minä voisin täällä editoida jotain kasaan. Jos siis onnistun. Eli en.

Työstö jatkuu...

Toinen editointipäivä pulkassa ja konekkaan ei kaatunut kun kaksi kertaa. Homma sujuu kuin humppa eläkeläisiltä, välillä takkuilee mutta hyvää se on silti. Pitäisi pikkuhiljaa palata taas kirjoitushommiin ja kirjoittaa kunnon iskevät spiikit yksityisetsivä J. Kukkosen suuhun. Edellisissä ei ollutkaan muuta vikaa kuin liiallinen pituus ja korkea paskapitoisuus. Kun nuo jaaritukset on paperilla niin seuraa lausuntaharjoituksia ja sekoilua mikrofoonien kanssa. Miksi musta vähän tuntuu että pitää turvautua taas vanhaan kunnon kameran mikrofooniin. Kun ei oo oikein nuo äänityshommat mun vahvin laji. Eipä siinä kaikkihan sitä tähänmennessäkin on sillä nauhoitettu ja valituksia ei oo tullu. (Enemmänkin sisältöön on puututtu jos johonkin) Mutta eipä siinä pitänee kai tästä lähteä kämpille katselemaan elokuvia kun ei vapaa-ajalla ehdi.

Päässä soi: Kumikameli: Kinahmo

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa

Pitkän hiljaisuuden ja vielä pitemmän ämpyilyn jälkeen minulla on viimeinkin jotain kerrottavaa upouudesta spaska-spektaakkelistamme. Olen nimittäin aloittanut kauan viivästyneen dekkarin editoimisen. Pelottavinta hommassa on se että vielä ei ole ollut minkaanlaisia ongelmia. Dikitoiminen onnistuu kuin tanssi ja hirveitä lapsuksia (joita ei editoimisella voisi korjata) ei ole tullut vastaan. Mutta odottavaisella mielellä tässä ollaan. Viimeistään äänitysvaiheessa luulisi olevan sormi suussa ja syvällä. Aikataulullisesti en voi sanoa juurikaan mitään muuta kuin huomisen ja kesän välillä silloin kun vähiten haluaisitte. Karu Productions iskee takaisin.

Jälkikirjoitus Willelle: Onko ideoita miten edetään poikamiehen vuoden kanssa?

Päässä soi: Dekkarin alkukohtauksen "ensiluokkainen" dialogi