Rassasin taas dekkaria eteenpäin. Tälläkertaa työn alla oli ehkä vastenmielisin kohtaus koko elokuvahistoriassa. Mutta en paljasta tarkemmin mitä kohtauksessa tapahtuu ettei yllätysmomentti katoa. Ihan kun tässä elokuvassa olisi muka jotain yllättävää. Paska siitä tulee...Nyt tuo helvetin vitutus tunkeutuu jo tännekkin blogille, pyydän anteeksi kaikilta lukijoilta. Ihan kun tällä paskalla muka olisi joitain lukijoita...
Päässä soi: Kumikameli: Aamupalasina. Erityisesti "Teurastusta ja synkkää mieltä" lyriikka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Taitaa kyseinen kohtaus saada itse poiamiehetkin värisemään inhosta.
Paremminkin pidätetystä oksennuksesta.
Lähetä kommentti