Pikku pikku ilmoitus

Pientä lisäystä ilmekuviin. Enää siis 866 kuvaa jäljellä.

Humppa Soi: Timo Rautiainen: Meille niin rakas

Hyi!

Rassasin taas dekkaria eteenpäin. Tälläkertaa työn alla oli ehkä vastenmielisin kohtaus koko elokuvahistoriassa. Mutta en paljasta tarkemmin mitä kohtauksessa tapahtuu ettei yllätysmomentti katoa. Ihan kun tässä elokuvassa olisi muka jotain yllättävää. Paska siitä tulee...Nyt tuo helvetin vitutus tunkeutuu jo tännekkin blogille, pyydän anteeksi kaikilta lukijoilta. Ihan kun tällä paskalla muka olisi joitain lukijoita...

Päässä soi: Kumikameli: Aamupalasina. Erityisesti "Teurastusta ja synkkää mieltä" lyriikka.

Älä kuse taskuuni ja väitä että sataa

Siis näinhän meillä taas menee. Poikamiehen vuosi -projekti ei oikein tahdo saada tuulta alleen. Jostain ihme syystä en onnistu siirtämään videokuvaa editointiohjelmallani koneelle. Kyllä windowsin omalla paskalla movie makerilla onnistuu, mutta ei tietenkään ostamallamme ohjelmalla.

No ainakin ilmekokoelma karttuu mukavaa vauhtia ja diashown tekeminen sitten näyttäisi onnistuvan kuin lasten leikki. Laskujeni mukaan jos yhtä kuvaa näytetään 2 sekuntia niin koko spektaakkelin pituudeksi tulee reilu puoli tuntia. Siinä on sitten ilmeitä kerrakseen.

Manninen saisi editoida sen Dekkarinkin joskus valmiiksi. Kirjoita ihmeessä tänne tilannekatsauksia.

Humppa ei soi, mutta jos soisi niin Rattuksen Kirjoita poika, kirjoita olisi hyvä vaihtoehto.

Uurastajat

Tänään uurastimme meidän suuren ja mahtavan neuvos... siis kuvakokoelmamme parissa. Saimme kuvatttua useita spektaakkelimaisia ilmeitä. 1001 kuvaan on vielä matkaa mutta joskus pääsemme määränpäähän. Ensimmäinen satanen on jo rikki. Ja dekkarikin on valmistumassa hyvää tahtia. Poikamiehen vuotta alan ensi viikolla työstämään. Seuraavia projektejakin on jo suunniteltu. RAISK!

Humppa Soi: Viikate: Vyö

Parempi vanha ilme kuin pussillinen uusia.

Dekkarin työstössä on ollut pienehkö taiteellinen tauko, mutta onhan meillä nyt toki muitakin rautoja lumihangessa jäätymässä. Poikamieselämän iloja ja suruja kartoittava dokumentti poikamiehen vuosi on naarattu ylös suohaudastaan ja uskokaa tai älkää ihan pikkiriikkisen "käsikirjoitustakin" on tehty. Paino sanalla pikkiriikkisen. Lisäksi 1001-ilmettä taideteos on lisääntynyt n.33 kuvalla. (Löytyi muistitikulta)

Päässä soi: Viikate: Yökunnaat

Alustakaa oikeesti

Editointi jatkuu jo neljättä päivää putkeen. Tappava on tahti jopa niin tappava että kohta on pakko kurahtaa. Oikeastaan tämänpäiväisen ja lauantain välissä olevana sunnuntaina en editoinut vaan dikitoin lisää kamaa koneelle. Nyt viesti Willelle ja kaikille muillekkin jotka joskus ovat minun kanssani vääntämässä eläviäkuvia. Muistuttakaa minua aina alustamaan kasetit. Tai muistuttakaa minua muistuttamaan teitä alustamaan kasetit. Oikeasti ei yhdellä kasetilla voi olla niin montaa aikakoodikatkosta. (Aikakoodikatkos on kasetilla juoksevan lukusarjan katkeaminen. Jos näin käy dikitointi pysähtyy ja se pitää aloittaa uudestaan.) Muutenkin tulevat ongelmatilanteet alkavat nostaa ilkeää päätään. Sen verran voin paljastaa että äänien kanssa tulee olemaan ongelmia ja vielä lisää ongelmia. Pyydän anteeksi jo etukäteen. Mutta jotain positiivistakin kerrottavaa on. Pesäpallomaila kohtauksesta ei tullutkaan ihan niin hirveä mitä olisi voinut kuvitella. Jotkut voivat jopa ymmärtää edellisen, muille se tulkoon ikävänä yllätyksenä.

Päässä soi: Dekkarin karu dialogi

Olen minäkin hengissä

No niin. Asiaan. Pitkästä aikaa. Jos Manninen ja Heinä hoitavat sen Dekkarin editoimisen niin minä voisin keskittyä tuohon Poikamiesten vuoteen. Siitä ei ainakaan materiaalia puutu. Paskoja nauhoja kaappi täynnä. Ei muuta kuin haastattelujen kuvaaminen ja minä voisin täällä editoida jotain kasaan. Jos siis onnistun. Eli en.

Työstö jatkuu...

Toinen editointipäivä pulkassa ja konekkaan ei kaatunut kun kaksi kertaa. Homma sujuu kuin humppa eläkeläisiltä, välillä takkuilee mutta hyvää se on silti. Pitäisi pikkuhiljaa palata taas kirjoitushommiin ja kirjoittaa kunnon iskevät spiikit yksityisetsivä J. Kukkosen suuhun. Edellisissä ei ollutkaan muuta vikaa kuin liiallinen pituus ja korkea paskapitoisuus. Kun nuo jaaritukset on paperilla niin seuraa lausuntaharjoituksia ja sekoilua mikrofoonien kanssa. Miksi musta vähän tuntuu että pitää turvautua taas vanhaan kunnon kameran mikrofooniin. Kun ei oo oikein nuo äänityshommat mun vahvin laji. Eipä siinä kaikkihan sitä tähänmennessäkin on sillä nauhoitettu ja valituksia ei oo tullu. (Enemmänkin sisältöön on puututtu jos johonkin) Mutta eipä siinä pitänee kai tästä lähteä kämpille katselemaan elokuvia kun ei vapaa-ajalla ehdi.

Päässä soi: Kumikameli: Kinahmo

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa

Pitkän hiljaisuuden ja vielä pitemmän ämpyilyn jälkeen minulla on viimeinkin jotain kerrottavaa upouudesta spaska-spektaakkelistamme. Olen nimittäin aloittanut kauan viivästyneen dekkarin editoimisen. Pelottavinta hommassa on se että vielä ei ole ollut minkaanlaisia ongelmia. Dikitoiminen onnistuu kuin tanssi ja hirveitä lapsuksia (joita ei editoimisella voisi korjata) ei ole tullut vastaan. Mutta odottavaisella mielellä tässä ollaan. Viimeistään äänitysvaiheessa luulisi olevan sormi suussa ja syvällä. Aikataulullisesti en voi sanoa juurikaan mitään muuta kuin huomisen ja kesän välillä silloin kun vähiten haluaisitte. Karu Productions iskee takaisin.

Jälkikirjoitus Willelle: Onko ideoita miten edetään poikamiehen vuoden kanssa?

Päässä soi: Dekkarin alkukohtauksen "ensiluokkainen" dialogi

Mikähän tätä blogia vaivaa

Meinaako karuus karata käsistä, kun ei meinaa blogikaan enää näkyä. Ihmeellistä on tämä nettielämä.

"Kiusauksien iltapäivässä kiehuu sappi..."

Hyvää päivää te kaikki kultturellit ihmiset. Kauan ja vielä kauemminkin viivästyneestä Dekkarista on viimeinkin jotain kerrottavaa. juuri nyt, ssamaan aikaan kun kirjoittelen näitä rivejä, Heinä uurastaa elokuvan kiusaustrailerin parissa. Komean synkeältä näyttää. Kyllä se vaan on niin että mustavalkoinen kuva pelastaa elokuvan kuin elokuvan. Nähtäväksi jää riittääkö se tällä kertaa????

esimakua dekkarista

Jos hyvin käy traileri valmistuu viikonlopun aikana! (mutta ei oo käymässä)

Pitkän hiljaisuuden jälkeen koittaa pitempi hiljaisuus

Ei teillä lukijat (mitkä?) varmaan ikävä ollut, mutta silti täällä vielä sinnitellään. Hiljaista on ollut ja hiljaista tulee olemaan. Ainoa ilmoitettava asia on että Dekkarin Traileria ollaan parhaillaan väsäämässä. Leikkauksen taitaa hoitaa nainen. Harvinaista meidän piireissä. Ehkä sen näkee lopputuloksessa. Tuskin se ainakaan huonommaksi menee.

Palaillaan taas kun on jotain kerrottavaa.

Sympathy For the Devil

Tuo ei liity taas yhtään mihinkään tuo otsikko. Olikohan mulla edes asiaa. No ei annata sen estää. Karu Productionsilla on ollut hieman hiljaiseloa viime aikoina, mutta älkää huoliko, ette pääse vielä tästä paskasta eroon. Ette koskaan. Buahahaa. Karu Productions never sleeps. No ollaan me kuvia saatu räpsittyä, että siinä kaikki tällä kertaa. Katsotaan onnistunko laittamaan kuva tilanteen tuonne kehykseen. Epäilen.

Ja taivaalta satoi kusta...

Voi perkele kun vituttaa. Yritin eilen vihdoin ja viimein palata dekkarin pariin, mutta eihän siitäkään tullut taas mitään. Kone millä sitä täällä työstin on jo niin täynnä muiden oikeista koulutöistä, että sieltä pitää tyhjentää kaikki paska pois. Joten meikä yritti siirtää työtäni kannettavan kovalevyn avulla toiselle koneelle. Uskomatonta kyllä homma kusi kuin vastasyntynyt koiranpentu. Kaiken lisäksi kaikki koneet pitää tyhjentää turhasta paskasta ennen joulua. Yhtäkkiä koko homma muuttui turhan vaikeaksi ja vittumaiseksi. Mutta turha vaipua polvilleen ja ylistää jumalaa. Kyllä se on tulossa...

Pieni ilmoitusluontoinen asia

Katsokaapas ABC:n logoa. Siinä esimakua 1001-ilmettä kokoelmasta.

Marraskuu koitti

Niin sitä eletään jo marraskuuta. Laitan tässä pikaisen väliaikatiedon 1001-ilmettä kokoelman edistymisestä. Kuvia on nyt kasassa tasan 50, eli jäljellä on enää 951. Tännehän voisikin laitta laskurin josta näkee paljonko on enää jäljellä määränpäähämme.

Ei lomaa lorvaillessa

Niinhän siinä sitten kävi. Emme onnistuneet työstämään dekkaria ollenkaan tämän otollisen viikon aikana. Mutta turha luulla että olisimme olleet täysin hunningolla koko lomani ajan. Ehei. Aloitimme pitkän ja raskaan poikamiehen vuosi-materiaalin kartoittamisen. Materiaalin taso oli korkea ja monipuolinen. Sekaan mahtui uskomattomia tanssispektaakkeleita, äärimmäisiä vaaratilanteita, herrasmiesmäistä käytöstä, syvältä riipaisevia tilityksiä yön pimeimpinä tunteina ja pieni ripaus huumoria. Lisäksi 1001 ilmettä projekti jatkui uljaasti viimeaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Tuhoutuneet kuvat on korvattu entistäkin hienoimmilla otoksilla, ja laatu on totuttuun tyyliin erittäin mat...korkea. Matkaa sinne tuhanteen ja yhteen kuvaan on vielä reilusti, mutta jos tätä samaa vauhtia jatkamme niin eihän koko hommaan mene kuin vuosi tai pari. Sitä odotellessa...

Wille+tietokone=happosadetta pakaroille

Wille on aika mahtava koneiden kanssa. Karu productionshan on laajentanut elokuvien ja musiikkivideoiden teosta kohti kiasmamaisia taideteoksia. Projekti joka tottelee nimeä 1001-ilmettä on hyvässä vauhdissa. Tai olisi jos Wille ei olisi niin deeku tietsikoiden kanssa. Mehän olimme räpytelleet still-kuvia menneeltä kesältä, joukossa todella hienojakin otoksia (Willen ötökänsyönti, Verisession jälkimainingit...yms). Mutta nyt ne kaikki ovat menneet kuvien taivaaseen, sillä Wille sai sekoitettua koneensa melko lahjakkaasti. Ja tottakai kone piti tyhjentää, ja tottakai Wille otti kyseiset stillit turvaan ennenkuin veti töpselit seinästä...Ei tietenkään. Sinne meni kuvat ja nyt meillä on alle 10 kuvaa ja suuri vitutus. Näin käy kun ostaa Jondelta koneen, ja vielä kuuntelee Jonden neuvoja kuinka kone pitäisi korjata. Pohjalla ollaan Jipijaijee!

Viikko yhdessä, homma kusee

Näin siinä sitten pääs käymään. Manninen tuli tänne Tampereelle täksi viikoksi ja saa nähä miten käy editoimisen kanssa. Koneen pitäisi olla nyt kunnossa mutta saa nähdä miten kauan. Pyrimme ainakin Trailerin väsäämään ja voimmehan keksittyä 1001-ilmettä gallerian kokoamiseen. Ja Poikamiehen vuoteenkiin vois jotain suunnitella. Katsella vaikka vanhoja nauhoja. Siinä sitä hommaa piisaakin.