HYVÄÄ HUOMENTA!

Meni sitten vähän pitkäks, eikä tullut edes valmista. Kaikki puuttuvat materiaalit ovat edelleenkin koneella, edellisen viestin pätkä oli myös siellä ja dikitoin sen kahdesti. En saanut kaikkia pätkiä paikoilleen koska jain viilaamaan pilkkua ja asettelemaan täytekuvia. Kaiken lisäksi alkaa näyttämään siltä että meikä on sokeutumassa koko paskalle...Mitä opimme tänään, merkitse turhat materiaalit selvästi turhiksi, editoiminen vie aikaa, meikä voi hyvästellä unirytmin ja selväpäisyyden ensi viikolle.

Päässä soi: Ei kuulu muuta kuin studion tuuletusjärjestelmän hurina, vai kuuluukohan se minun päästäni???

PIERKELE!

Yks kohta sitten puuttui, onneksi avid vittuilee ja pitää käynnistää kone uudelleen...

Päässä soi: Willage People: Y.M.C.A

AAARRRGGH!

Nyt ne saatanan materiaalit pitäis olla kaikki takaisin koneella. Vielä kun sais leikattua ne oikeisiin paikkoihin, ja kärrätä turha paska helvettiin...

Päässä soi: Vieläkin Lauri Tähkä siellä musisoi

OHO!

Yritin sitten ratkaista tilanpuute ongelmaani, poistin pätkiä joita en käyttänyt leikkauksessani ja vahingossa satuin poistamaan joitain käyttämiäni pätkiä. Ei auta muu kuin kahlata nauhoja läpi etsien kyseiset pätkät ja digitoida uudestaan...Aloitan kyseisen urakan nyt ja kirjoitan sitten toisen viestin tänne että nähdään kuinka paljon aikaa häsläykseeni meni.

Päässä soi: Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Pitkät pellot

Poikamiehen vuosi = Helvetillistä tuskaa

Ja taas tein sen virheen että meinasin alkaa Poikamiehen vuotta editoimaan. Hankin oikein Avid Liquidin, joka näytti toimivan ihan hyvin. Sitten vain aloin siirtämään kuvaa kamerasta koneelle. Ja niinhän siinä tietenkin taas kävi että ei se sitä suostunut sinne kunnolla siirtämään. Pätkimistä, särinää, äänet perseestä. Mikä RAISK siinä nyt mättää kun Windowsin Movie Makerillä kyllä kuvaa saa koneelle mutta alan ohjelmilla ei sitten millään. Täytyy varmaan luovuttaa. Kohta palaa käämit sen verran pahasti koko editointipaskaan että varmaan eroan koko Karu Productionista. Saat sitten pärjätä omillasi Manninen.

Humppa Soi: Sentenced: Killing Me Killing You

On niin helppo olla onnellinen

Tämä Olavi Uusivirran kappaleesta On niin helppo olla onnellinen, tehty musiikkivideo kiteyttää hyvin tuon ajan tunteita mitkä Willen (joka Olaa näytteli) päässä liikkuivat. Videossa on hieman havaittavissa itsesäälin ja masennuksen tuulia.

Videon ohjasi Manninen ja ensimmäistä kertaa mukana oli myös nainen. Heinälle kiitos. Hän toimi näyttelemisen lisäksi myös maskeeraajana. Kuvaukset tehtiin akselilla Karstula - Saarijärvi. Video lähetettiin myös Olavi Uusivirralle katsottavaksi mutta vastausta ei kuulunut. Liekö mennyt edes perille.

"On niin helppo olla onnellinen. Ja tyytyy siihen mitä on."

Saammeko pilata puoli tuntia elämästäsi?

Tai ei nyt puoltatuntia kuitenkaan, vaan vähän reilun 20.min. Noin 25min tulee olemaan Dekkarin lopullinen kesto. Mahdollisesti pari minuuttia yli tai ali. Tempauduin tänään editoinnin pyörteisiin ja sain editoitua elokuvan ensimmäisen rungon. Seuraava askel on ajatusäänen klirjoittaminen ja täytekuvien lisäys. Saas nähdä kuinka käy...

Päässä soi: Oz:in tunnari

Gyglomania Osa 1: Johnny Kobra & Pahuuden Nousu

Tämä vuonna 2005 ilmestynyt elokuva jatkaa Gyglistä tutun Johnny Kobran seikkailuja. Muita hahmoja Gyglistä ei sitten olekaan mukaan otettu. Tämä elokuva on myös Gyglomania trilogian ensimmäinen osa.

Tätä elokuvaa kuvattiin jopa useissa eri paikoissa aina Kärnästä Seinäjoelle. Näyttelijöitä oli mukana tällä kertaa kolme. Willen ja Mannisen lisäksi siis uutena kasvona Elemo. Ohjaus oli pitkälti Mannisen käsissä. Musiikkina toimii taas aikamme artistien tutut kappaleet. Elokuvassa on myös vahvasti mukana Gyglistä tuttu huono huumori. Elokuva on silti kuvallisesti jo melkein siedettävää tasoa. Traileri ja teaserikin elokuvasta tehtiin.

Elokuvasta lainattua:
"Soittakaa paranoid"
"Kärnä. Siinä se on."
"På dörren, dörren oppen. Helvete!"
"No joo, Vacker och Herrar."

Gygli - Elokuva vailla vertaa

Gygli on Karu Productionsin ensimmäinen elokuva. Jotain sähellyksiä sitä ennen oli kyllä tehty mutta oikein elokuvan mittaista tuotosta ei oltu ennen näiltä herroilta nähty. Pituutta elokuvalle tulikin 66 min. Ilmestymisvuosi on 2004, jos en väärin muista.

Gygli on episodielokuva jossa seurataan eri henkilöiden seikkailuja ja jotka matkan varrella nivoutuvat jollakin lailla yhteen. Pieni selostus muutamista keskeisistä hahmoista:

Zeppo Chipendale - Yksinäinen poikamies
Johnny Kobra - Toimintasankari
Montana Manninen - Indiana Jones -tyyppinen seikkailija
Gygli - Kolmesilmäinen kolmensekunnin kyklooppi
MacGyv.. MacGordon - Selviytyjäsielu
Nörtit - Nörttejä/pahiksia
Ja monia muita....

Elokuva on kuvattu kokonaan Rajalan tilan maisemissa ja näyttelijöitä toimivat elokuvan "ohjaajat" Manninen ja Wille. Kuvaajana välillä vilahtaa myös Matti.
Juonta elokuvasta on vaikea löytää ja käsikirjoituskin synnytettiin kuvauksen yhteydessä. Musiikkimaailma on törkeästi varastettu eri artisteilta Karu Productionin tyyliin. Elokuvaviittauksia viljellään Gyglissä ihan kiitettävästi ja sisäpiirinvitsit eivät aina aukea edes sisäpiirille.

Elokuvasta lainattua:
"Taitaa olla tuhkaluukku"
"Nö jöö!"
"No voi sun kieksis."

Ehkä selkeämpää, ei silti yhtään asiallisempaa

Päivitin tämänkin blogin tähän hieman selkeämpään muotoon, vaikka sama kai se kun ei täällä lukijoita käy. Ja seuraavaksi aionkin tehdä kirjoituksen Karu Productionsin ensimmäisestä elokuvasta Gyglistä. Jos aikanaan saisi kaikista tuotoksistamme tänne jonkunlaiset esittelyt.

Humppa Soi: StyRocks: Rakkauslaulu?

Pikku pikku ilmoitus

Pientä lisäystä ilmekuviin. Enää siis 866 kuvaa jäljellä.

Humppa Soi: Timo Rautiainen: Meille niin rakas

Hyi!

Rassasin taas dekkaria eteenpäin. Tälläkertaa työn alla oli ehkä vastenmielisin kohtaus koko elokuvahistoriassa. Mutta en paljasta tarkemmin mitä kohtauksessa tapahtuu ettei yllätysmomentti katoa. Ihan kun tässä elokuvassa olisi muka jotain yllättävää. Paska siitä tulee...Nyt tuo helvetin vitutus tunkeutuu jo tännekkin blogille, pyydän anteeksi kaikilta lukijoilta. Ihan kun tällä paskalla muka olisi joitain lukijoita...

Päässä soi: Kumikameli: Aamupalasina. Erityisesti "Teurastusta ja synkkää mieltä" lyriikka.

Älä kuse taskuuni ja väitä että sataa

Siis näinhän meillä taas menee. Poikamiehen vuosi -projekti ei oikein tahdo saada tuulta alleen. Jostain ihme syystä en onnistu siirtämään videokuvaa editointiohjelmallani koneelle. Kyllä windowsin omalla paskalla movie makerilla onnistuu, mutta ei tietenkään ostamallamme ohjelmalla.

No ainakin ilmekokoelma karttuu mukavaa vauhtia ja diashown tekeminen sitten näyttäisi onnistuvan kuin lasten leikki. Laskujeni mukaan jos yhtä kuvaa näytetään 2 sekuntia niin koko spektaakkelin pituudeksi tulee reilu puoli tuntia. Siinä on sitten ilmeitä kerrakseen.

Manninen saisi editoida sen Dekkarinkin joskus valmiiksi. Kirjoita ihmeessä tänne tilannekatsauksia.

Humppa ei soi, mutta jos soisi niin Rattuksen Kirjoita poika, kirjoita olisi hyvä vaihtoehto.

Uurastajat

Tänään uurastimme meidän suuren ja mahtavan neuvos... siis kuvakokoelmamme parissa. Saimme kuvatttua useita spektaakkelimaisia ilmeitä. 1001 kuvaan on vielä matkaa mutta joskus pääsemme määränpäähän. Ensimmäinen satanen on jo rikki. Ja dekkarikin on valmistumassa hyvää tahtia. Poikamiehen vuotta alan ensi viikolla työstämään. Seuraavia projektejakin on jo suunniteltu. RAISK!

Humppa Soi: Viikate: Vyö

Parempi vanha ilme kuin pussillinen uusia.

Dekkarin työstössä on ollut pienehkö taiteellinen tauko, mutta onhan meillä nyt toki muitakin rautoja lumihangessa jäätymässä. Poikamieselämän iloja ja suruja kartoittava dokumentti poikamiehen vuosi on naarattu ylös suohaudastaan ja uskokaa tai älkää ihan pikkiriikkisen "käsikirjoitustakin" on tehty. Paino sanalla pikkiriikkisen. Lisäksi 1001-ilmettä taideteos on lisääntynyt n.33 kuvalla. (Löytyi muistitikulta)

Päässä soi: Viikate: Yökunnaat

Alustakaa oikeesti

Editointi jatkuu jo neljättä päivää putkeen. Tappava on tahti jopa niin tappava että kohta on pakko kurahtaa. Oikeastaan tämänpäiväisen ja lauantain välissä olevana sunnuntaina en editoinut vaan dikitoin lisää kamaa koneelle. Nyt viesti Willelle ja kaikille muillekkin jotka joskus ovat minun kanssani vääntämässä eläviäkuvia. Muistuttakaa minua aina alustamaan kasetit. Tai muistuttakaa minua muistuttamaan teitä alustamaan kasetit. Oikeasti ei yhdellä kasetilla voi olla niin montaa aikakoodikatkosta. (Aikakoodikatkos on kasetilla juoksevan lukusarjan katkeaminen. Jos näin käy dikitointi pysähtyy ja se pitää aloittaa uudestaan.) Muutenkin tulevat ongelmatilanteet alkavat nostaa ilkeää päätään. Sen verran voin paljastaa että äänien kanssa tulee olemaan ongelmia ja vielä lisää ongelmia. Pyydän anteeksi jo etukäteen. Mutta jotain positiivistakin kerrottavaa on. Pesäpallomaila kohtauksesta ei tullutkaan ihan niin hirveä mitä olisi voinut kuvitella. Jotkut voivat jopa ymmärtää edellisen, muille se tulkoon ikävänä yllätyksenä.

Päässä soi: Dekkarin karu dialogi

Olen minäkin hengissä

No niin. Asiaan. Pitkästä aikaa. Jos Manninen ja Heinä hoitavat sen Dekkarin editoimisen niin minä voisin keskittyä tuohon Poikamiesten vuoteen. Siitä ei ainakaan materiaalia puutu. Paskoja nauhoja kaappi täynnä. Ei muuta kuin haastattelujen kuvaaminen ja minä voisin täällä editoida jotain kasaan. Jos siis onnistun. Eli en.

Työstö jatkuu...

Toinen editointipäivä pulkassa ja konekkaan ei kaatunut kun kaksi kertaa. Homma sujuu kuin humppa eläkeläisiltä, välillä takkuilee mutta hyvää se on silti. Pitäisi pikkuhiljaa palata taas kirjoitushommiin ja kirjoittaa kunnon iskevät spiikit yksityisetsivä J. Kukkosen suuhun. Edellisissä ei ollutkaan muuta vikaa kuin liiallinen pituus ja korkea paskapitoisuus. Kun nuo jaaritukset on paperilla niin seuraa lausuntaharjoituksia ja sekoilua mikrofoonien kanssa. Miksi musta vähän tuntuu että pitää turvautua taas vanhaan kunnon kameran mikrofooniin. Kun ei oo oikein nuo äänityshommat mun vahvin laji. Eipä siinä kaikkihan sitä tähänmennessäkin on sillä nauhoitettu ja valituksia ei oo tullu. (Enemmänkin sisältöön on puututtu jos johonkin) Mutta eipä siinä pitänee kai tästä lähteä kämpille katselemaan elokuvia kun ei vapaa-ajalla ehdi.

Päässä soi: Kumikameli: Kinahmo

Kyllä routa porsaan kotiin ajaa

Pitkän hiljaisuuden ja vielä pitemmän ämpyilyn jälkeen minulla on viimeinkin jotain kerrottavaa upouudesta spaska-spektaakkelistamme. Olen nimittäin aloittanut kauan viivästyneen dekkarin editoimisen. Pelottavinta hommassa on se että vielä ei ole ollut minkaanlaisia ongelmia. Dikitoiminen onnistuu kuin tanssi ja hirveitä lapsuksia (joita ei editoimisella voisi korjata) ei ole tullut vastaan. Mutta odottavaisella mielellä tässä ollaan. Viimeistään äänitysvaiheessa luulisi olevan sormi suussa ja syvällä. Aikataulullisesti en voi sanoa juurikaan mitään muuta kuin huomisen ja kesän välillä silloin kun vähiten haluaisitte. Karu Productions iskee takaisin.

Jälkikirjoitus Willelle: Onko ideoita miten edetään poikamiehen vuoden kanssa?

Päässä soi: Dekkarin alkukohtauksen "ensiluokkainen" dialogi

Mikähän tätä blogia vaivaa

Meinaako karuus karata käsistä, kun ei meinaa blogikaan enää näkyä. Ihmeellistä on tämä nettielämä.